Mikä estää sinua tekemästä asioita, joihin uskot?
Työarkeni oli alkanut maistua puulta. Oman työni merkitys isommassa kuvassa oli minulle yhä enemmän hämärän peitossa. Olin urautunut ajattelemaan, että minun tulee näyttää aktiiviselta. Ajattelin, että olen ulkoisten odotusten ohjattavana vailla todellista valinnanvaraa. Tein asioita, joiden hyödyllisyyteen asiakkaan, työnantajan tai itseni kannalta en enää uskonut.
Keskellä merkityksettömältä tuntuvaa puurtamista minulle esitettiin tämä tärkeä kysymys: ”Mikä estää sinua tekemästä asioita, joihin uskot?” Toisin sanottuna, mikä estää minua palvelemasta ja kohtaamasta asiakkaita ja kollegoja parhaan kykyni mukaan? Ja mikä estää minua keskittymästä asioihin, joista uskon olevan eniten hyötyä sekä asiakkaille, itselleni että työnantajalle? Kävin ääneen läpi organisaatiokaaviota, omaa lähipiiriäni ja ympärillä olevia olosuhteita mahdollisina esteinä. Lopuksi pysähdyin tosiasian äärelle: minä itse olen se, jolla on käsijarru päällä ja kapea ajatus siitä, mitä minulta odotetaan. Ja samalla olin painanut omat unelmani ja tavoitteeni taka-alalle.
Minulle työ jonkun toisen asettamien tavoitteiden eteen ei automaattisesti tuo energiaa ja merkitystä arkeen. Pikemminkin se saa usein aikaan voimattomuuden tunnetta. Sen sijaan työ omien unelmieni, perheeni hyvinvoinnin ja ihmisten auttamisen eteen tuo merkitystä. Mitä, jos opin löytämään yhteiset nimittäjät minulle asetetuista tavoitteista ja siitä, mikä minulle itselleni on tärkeää? Mitä, jos opin olemaan ylpeä siitä hyvästä työstä, jota teen asiakkaiden ja kollegojen hyväksi? Mitä, jos säännöllisesti pysähdyn asioiden ääreen, joissa olen onnistunut? Mitä tunteita tällainen omista arvoista kumpuava tekeminen ja säännöllinen pysähtyminen saavat minussa aikaan? Toiminko paremmin vai huonommin puolisona, isänä ja työntekijänä näitä voimaa antavia tunteita vaalimalla?
Uskon, että elämänlaatuumme vaikuttaa ratkaisevasti se, millaisia kysymyksiä kysymme itseltämme.
Mikä siis estää SINUA tekemästä asioita, joihin uskot?
